Tässäpä hyvinkin

Elän hetkessä (Anneli Saaristo)

Sävel ja sanat: Sirkka-Liisa Sass

Pieniä hyviä asioita

Ehdin aamulla bussiin, koska jaksoin juosta n. 100 metriä! (En ole pystynyt juoksemaan askeltakaan vuosiin.)

Monta vuotta uutta tulemista odottaneet samettihousut mahtuivat tänään jalkaan! (Vyötärönauha kiristää vain vähän .)

Marraskuun kaktuksessa on 12 nuppua. (Se on suuri ihme, sillä vielä vähän aikaa sitten kasvi teki riutuneena kuolemaa, eivätkä peukaloni viherrä vähimmässäkään määrin.)

Metafora

Viime päivinä elämäni on ollut kuin suvannossa seisova vesi.

Ei pilaantunut, mutta pinnalta samea,

pohjalla kuitenkin koko ajan voimistuva raikas virtaus,

joka etsii tietään eteenpäin uppotukkien ja ravinteiden seassa.

~~~~~~~~

Minä, kanavanvartija, olen vaaran vaistoten,

varmuuden vuoksi sulkenut sulkuportit.

Paine niiden avaamiseen kasvaa koko ajan

- pian kevättulva huuhtoo mukanaan kaiken.

~~~~~~~~

Haluaisin olla kaarnalaiva,

joka kevyesti ja varmasti kelluu veden pinnalla,

purjeena pala tuohta vanhan koivun rungosta.

Luonnollinen, vaatimaton ja sitkeä,

tarpeen tullen helposti muokattavissa uuteen uskoon.

Kesytetty (Seija Simola)

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Kaikille tasapuolisesti

- Jaan nämä leivonnaiset kahtia, että riittää jokaiselle, sanoi kollega päiväkahvilla. - Minä en tarvitse, vastasin nopeasti. - Miten niin et tarvitse, nämä on tarkoitettu meille kaikille, huudahti toinen hämmästyneenä. - Siis ei kiitos, en halua tällä kertaa, vastasin ja siirryin siinä samassa melkein viisikymmentä vuotta ajassa taaksepäin, lapsuuteen. Vastaavassa tilanteessa sain poikkeuksetta kuulla tietyltä aikuiselta - sinäkin saat, jos ensin tiskaat (siivoat, silität, viet roskat jne.).

Muut lapset saivat herkkuja, tuliaisia ym. itseoikeutetusti, mutta minun piti aina ansaita osani. Ehdon asettaminen oli tältä aikuiselta osittain leikillistä (ja julmaa) kiusoittelua, mutta myös erittäin totista totta. Sen vaikutusta lisäsi jatkuva ulkonäön, vaatteitten ja käyttäytymisen (myöhemmin kehittyvän naiseuden) arvosteleminen ja pilkkaaminen.

Lapsena kapinoin tätä aikuista vastaan, mutta myöhemmin en ole koskaan puhunut hänen kanssaan siitä, miten hän minua kohteli. Luulen, että hän olisi kokemastani hyvin pahoillaan, sanoisi ehkä tarkoittaneensa hyvää, että yritti vain opettaa minua. Ehkä tarvitsinkin opetusta, mutta tuolla tavalla toteutettuna opin vain sen, että en ole yhtä arvokas kuin muut, minun ei kuulu päästä osalliseksi yhteisestä hyvästä.

En ole katkera menneestä. Kaikki on hyvin niin kuin on ollut ja on nyt - erityisesti se, että monen vuosikymmenen ahdistuksen ja tuskan jälkeen myös tuolla kokemuksella ja siihen liittyvillä negatiivisilla tunteilla oli taas kerran mahdollisuus ja lupa nousta esiin koettaviksi, käsiteltäviksi, ajastaan riittävän monen kohtaamisen jälkeen pois luovutettaviksi.

Rennosti keskellä kehoa

Viime yönä näin miellyttävää unta, josta muistan vain hyvän ja levollisen tunnelman. Unestako vai mistä johtuen heräsin aamulla rentona kuin muinoin vauvana. Oikeastaan olin vielä puoliksi unessa, ja samanaikaisesti kuitenkin täysin tietoinen kehostani ikään kuin sisäpuolelta, aivan eri tavalla kuin koskaan ennen. Lepäsin sängyssäni nauttien tuosta todella ihanasta olosta, joka oli hyvin erikoinen ja samalla täysin luonnollinen vailla pienintäkään mystiikkaa. Toisin kuin yleensä en tuntenut minkäänlaista kipua enkä kiristystä niskassa enkä selässä, pää oli tyynyllä kevyt ja mieli rauhallinen vailla ajatuksia.
Vähitellen valvetila lisääntyi ja aloin varovaisesti tunnustella jäseniäni. Liikuttelin jalkojani ja käsiäni lähes huomaamattomin dynaamisin liikkein, ja kävin vähitellen läpi kaikki kehonosat kohdistaen hengityksen tietoisesti niihin. Se tuntui helpolta ja luontevalta. Välillä nukahdin uudestaan ja hereille havahduttuani totesin ilahtuneena ihanan rennon olon jatkuvan.
Hyvä olo on säilynyt koko päivän ja jatkuu edelleen. Luulenpa saaneeni kokea pienen häivähdyksen onnistunutta kehomeditaatiota, jota olen hyväksyvän tietoisen läsnäolon avulla harjoitellut.

Just Love

Vaimo (ollen moittivinaan, lämpöä ja rakkautta äänessään): - “Kyllä minä aina vaan tykkään sinusta, vaikka välillä olet minulle niin ilkeä. Mitenkähän paljon tykkäisinkään jos et olisi!”

Mies (muka vakavana, hymyä silmissään): - “Siinäpä se! Välillä täytyy ilkeillä, ettei ihan kohtuuttomaksi mene se tykkääminen.”

<3 <3 <3 <3 <3

Jatkuva blurraus päällä

Silmälasini sanoivat yya-sopimuksen irti viime viikolla napsahtamalla kahtia keskeltä aisaa. Silmäni ovat eri paria, toinen plussaa ja toinen miinusta, eikä poikkeama + - 0:sta ole kummassakaan kovin suuri. Pärjään siis vähän aikaa kohtalaisesti ilman näkemisen apuvälinettä.

Lukemaan en ilman laseja pysty kovin pitkään, ja tässä tietokoneen ruudun ääressä silmät väsyvät nopeasti. Siristely rasittaa kasvojen muutenkin jännittyneitä lihaksia ja niskaa, päänsärkyäkin saattaa siis ajastaan olla luvassa. Mutta ei hätää, uudet lasit on jo tilattu, toimitusaika 2-3 viikkoa.

Siihen saakka nautin tästä olotilasta, jossa ääriviivat ovat sumeita ja salaperäisiä, jossa voi tietoisesti keskittyä rentouttamaan silmänympäryslihaksia, olla tarkentamatta katsetta ja havainnoida ympäristöä muiden aistien avulla.

Mutta kenen sileäihoiset ja utuiset, kevyesti blurratut kasvot katsovat minua peilistä?

Ystävät hyvät

Hiihtoloma oli antoisa. Metriäkään en tosin hiihtänyt, jos tämän päiväistä sauvakävelyä ei lasketa , mutta muuten tapahtui kaikenlaista mukavaa; kulunut viikko oli kaikin puolin rentouttava ja virkistävä. Ihan kuin olisi ollut pidempäänkin vapaalla töistä!

Mikä tästä lomasta teki erilaisen? Ihana kotiväki tietysti ja erityisesti hyvät ystävät, joiden kanssa olen viettänyt viime päivinä paljon laatuaikaa. Rakkaat vanhat ja uudet ystävät, jotka aina ovat valmiina tapaamaan minut kun vain itse saan itseni aktivoitua liikkeelle.

Tässäpä minulle hyvinkin uusi näkökulma ystävyyteen, John Kennedyä vapaasti lainaten: - Tapaa ystäviäsi myös silloin kun he sitä ehdottavat, ei vain silloin kun se sinulle itsellesi sattuu sopimaan!

Mitään kadu en!

Jos voisin, yhden asian kuitenkin muuttaisin: Keittäisin kuolemansairaalle isoäidilleni kunnolla suolattua kaurapuuroa.

Olin 10-kuukautisen vauvani kanssa hoitamassa isoäitiä hänen selvittyään vielä kerran vakavasta sydänkohtauksesta. Olin silloin vielä melko nuori, mutta silti tuo kahden ja puolen viikon pesti pienen vauvan ja kuolevan vanhuksen hoitajana, yksin yötä päivää, oli todella rankka ja voimia vaativa.

Aamupuuron syöminen oli isoäidille työlästä. Hän yritti joka kerta kuuliaisesti tyhjentää lautasensa, mutta ei millään pystynyt. Luulin sen olevan sairaudesta ja heikosta kunnosta johtuvaa ruokahaluttomuutta, kunnes hän lopulta anteeksi pyydellen kertoi todellisen syyn: - Suola pitäisi laittaa heti alussa puurokattilaan kiehumaan ja antamaan makua, ei vasta lautasella kypsään puuroon.

Omia “voimiani” säästääkseni olin aamuisin keittänyt molemmille hoidokeilleni yhteisen puuron: Pojalle suolatonta ja isoäidille suolattua. - En halunnut vaivata sinua tällä pikkuasialla, kun sinulla on muutenkin niin paljon tehtävää, jatkoi isoäiti. Tuo väsymätön uurastaja, joka koko ikänsä hoiti muita itseään säästelemättä.